Ylioppilaskirjoitukset ovat alkaneet äidinkielen tekstitaidon kokeella. Helsingin Sanomat otsikoi tänään uutisensa raflaavasti, että aiheiden joukossa oli myös Facebook. Mielestäni kyseessä on tutkintolautakunnan klassinen ansa kokelaille: aihe on niin lähellä omaa arkea ja todennäköisesti positiivisesti värittynyt, että hyvän tekstin kirjoittaminen aiheesta on vaikeaa. Lukemattomien muiden samasta asiasta jauhavien pohdintojen joukossa on vaikea erottautua edukseen.

Mutta ajatellaan mieluummin positiivisesti. Ehkäpä tarkoituksena onkin avata tutkijoille aarreaitta: nyt saataneen tuhansittain itse sosiaalisen median käyttäjien tulkintoja siitä, mihin Facebookia tarvitaan. Aiheen ujuttamisella ylioppilaskirjoituksiin voi olla myös edukatiivinen tehtävä. Nythän lukemattomat äidinkielen opettajat ja sensorit pääsevät viimeistään jyvälle, mistä kohutussa naamakirjassa on kyse. Näppärää kyllä, lehdet voivat myöhemmin sitten poimia jutun aiheen kirjoitusten parhaimmistosta, jos sinne jokin Facebook-kirjoitus yltää.