Viestintätoimisto Pohjoisrannan Jouni Heinonen ja Antti Routto ottivat torstaina 25.2. osuvasti kantaa sosiaalisen median huumaan. Ilmassa on tosiaan samanlaisen hypetyksen makua kuin 90-luvun internetin hulluina vuosina: hinnalla millä hyvänsä mukaan!

Heinonen ja Routto kehottavat opettelemaan sosiaalisen median toimintaa ennen pyrkimistä ehdoin tahdoin mukaan. Mielestäni kaikkein olennaisinta tässä on kuuntelu – siitä lähtee kirjoituksen korostama sosiaalisen median sisäistäminen.

Huumassa hätäilevät yritykset harvoin hahmottavat, mitä sosiaalisen median kuuntelu merkitsee ja mihin siinä kannattaa keskittyä. Sosiaalisesta mediasta puhutaan jatkuvasti synonyyminä Facebookille ja Twitterille. Vaikka nämä yhteydenpidon ja itseilmaisun kanavat edustavat kahta suosittua sosiaalisen median versiota, ne ovat vain yksi laji muiden joukossa.

Tosiasiassa maailma on täynnä sosiaalisen median uusia ulottuvuuksia ja uudenlaisia mediatyyppejä − lisää syntyy koko ajan. Sen sijaan, että kiirehtii paineen alla saamaan yrityksensä näkyviin ja kuuluviin siellä missä muutkin, kannattaa pohtia rauhassa, missä oman yrityksen todelliset vaikutusmahdollisuudet ovat.

Ensin pitää selvittää, missä itselle tärkeät ihmiset ovat, mitä he puhuvat, mihin yritys yhdistetään ja minkälaista keskustelua yritykseen liittyvien asioiden ympärillä ylipäätään käydään. Muuten omat aktiviteetit jäävät haja-ammunnoiksi.

Monille yrityksille Facebookia tärkeämpiä kuuntelun ja osallistumisen paikkoja ovat tarkkaan rajattujen kohderyhmien keskustelupalstat ja tiettyyn aiheeseen keskittyvät bloggarit. Suuria seuraajamääriä keräävien vaikuttajayksilöiden valta ulottuu laajalle, ja heidät koetaan tärkeinä tietolähteinä. Yritykselle voi olla ratkaisevaa se, miten jokin ammatti- tai harrasteryhmä – ravintoasiantuntijat, sukeltajat tai hissiekspertit – vaikuttavat netissä toisiinsa ja sitä kautta maailman menoon.

Mielestäni sitä vaihtoehtoa ei enää ole, että jättäydyttäisiin sosiaalisen median ulkopuolelle. Keskustelua käydään, halusi yritys sitä tai ei. Osallistuminen kuitenkin edellyttää valmiutta kuunnella ja toimia eri tavalla kuin ennen. Esimerkiksi julkisuuskuvan hoitamisessa on otettava huomioon, ettei sosiaalisen ja toimitetun median välillä ei enää ole rajaa: toimitettua mediaa tuotetaan kohta yhtä lailla maallikkojen kuin toimittajien voimin. Toimittajan työstä on tullut pitkälti minä-suodattimen kautta levitettyä kokemusperäistä mielipiteenilmaisua. Kun ennen hoidettiin lehdistötiedotusta, nykyään yrityksen on hoidettava mediapresenssiä julkisuuden koko kentässä.

Nyt jos koskaan aito kaksisuuntaisuus on valttia − onnistunut viestintä sosiaalisessa edellyttää sekä kuulemista että osallistumista. Kuuntele ennen kuin klikkaat.