Heikki Hellman käsitteli 28.3. Sunnuntaisivuilla näyttävästi verkkokeskustelujen laatua, joka vaikuttaa olevan tällä hetkellä Helsingin Sanomille varsinainen kuuma peruna. Keskusteluihin kyllästyneet HS.fi-lukijat ovat jopa perustaneet Facebookiin oman terapiaryhmän, ja on tietenkin hyvä, että lehti katsoo omaa tonttiaan kriittisellä silmällä.
Verkkokeskustelujen rappiota kauhistellessa on kuitenkin syytä muistaa, että kärjistyneet kilpahuutelut edustavat vain osaa koko totuudesta. Koko keskustelukenttä ei ole vessanseinädebatin tasolla: verkossa on runsaasti myös laadukasta mielipiteen- ja tiedonvaihtoa, josta on hyötyä niin lukijoille kuin kirjoittajille itselleen.
Myös anonyymiydessä on hyvät puolensa, kuten Seija Sirkiä tiistain 30.3. Mielipiteessä jo toikin esiin. Kun osallistumiskynnys madaltuu, verkkoon tulvii myös paljon hyvää: asiantuntemusta, yhteisöllisyyttä ja aitoa moniäänisyyttä. Jos sitä ei näe, kannattaa siirtyä verenpainetta nostattavilta sivuilta esimerkiksi asiantuntijafoorumeille tai blogeihin, joita me suomalaiset tuotamme ahkerasti.
