Entistä useammat käyttävät sähköpostin ja puhelimen rinnalla sosiaalisen median palveluita, kuten Facebookia, LinkedInia tai Twitteriä, mutta kenelle jää vastuu, jos palvelut eivät kriittisellä hetkellä toimi? Tämä on tärkeä kysymys varsinkin yrityksien näkökulmasta, jotka hyödyntävät sosiaalista mediaa omassa sisäisessä viestinnässään tai ovat siirtäneet osan asiakaspalvelustaan vaikkapa Twitteriin.
Suomessa suhtaudutaan sosiaaliseen mediaan edelleenkin suhteellisen kepeästi ja se nähdään ensi sijassa vapaa-ajan huvituksena, vaikka entistä useammat tekevät vakavaa bisnestä sosiaalisessa mediassa? Harward Business Reviewn David Armano hahmottelee sosiaalisen median trendejä vuodelle 2010 .
Artikkelissa nostetaan esiin trendi, jonka mukaan yhteisöt ovat pikavauhtia muuttumassa eklektiivisemmiksi. Menestymisen kannalta on oleellista miettiä tarkkaan keiden kanssa sosiaalisessa mediassa toimii ja mitkä palvelut ovat itselle hyödyllisimpiä. Lisäksi David Armano nostaa esiin yhteisöllisen median ”vakavoitumisen”. Entistä useampi yritys palkitsee työntekijöitään aktiivisuudesta yhteisöllisessä mediassa ja myös yritysten yhteisöjen osallistujat saavat entistä suurempia kannustimia.
Mutta edelleenkin; kenelle voi valittaa, jos Twitter ei aamulla avaudukaan? Kuinka lasketaan vaihtoehtoiskustannukset, jos perustettu asiakaspalvelukanava ei toimi eikä viestintä pelaa? Voisiko toimintavarmuus olla yksi sosiaalisten yhteisöpalvelujen ansaintatapa tulevaisuudessa?
Onko sinulla mielipide? Ota kantaa!