Yksityisten ihmisten omien tietojen hallinta verkossa on noussut merkittäväksi kysymykseksi 2000-luvulla. Yhä useampi yritys kerää tietoja asiakkaidensa ostokäyttäytymisestä ja pyrkii kohdistamaan markkinointiaan entistä tarkemmille kohderyhmille. Yritysten lisäksi myös kuluttajat itse haluavat jakaa itsestään tietoja erilaisiin sosiaalisen median palveluihin, Facebookiin, joka muuten tuli juuri osaksi koulun opetussuunnitelmaa, Twitteriin, LinkedIniin ja esimerkiksi verkkodeittailusivustoille.

Uutuutena ovat somepalvelut, joissa mennään askel eteenpäin ja jaetaan yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi rahankäytöstä Balancion, liikuntatottumuksista HeiaHeia, Sportstracker ja tarkasta maantieteellisestä sijainnista foursquare. Sulavasti toimivien kännyköiden myötä sosiaalisesta mediasta on tullut niin luonnollinen osa elämää, että uskoisin, että pian unohdetaan, että virtuaaliminällä ja sosiaalisella minällä olisi jokin ero. Onko edes syytä enää puhua sosiaalisesta mediasta? Voitaisiinko myös vain puhua mediasta, koska mielestäni on jo kyseenalaistettava jokainen media, joka ei toimisi sosiaalisen median kautta ja sen avulla?

Tärkeä kysymys on kuitenkin verkkoon annettujen tiedonsirpaleiden hallinta. Yhdistämällä tietoa eri lähteistä voidaan jokaisesta henkilöstä koostaa hyvinkin yksityiskohtainen kuva, mutta useimmiten monilta meistä on unohtunut, missä kaikkialla meistä onkaan verkkojälkiä.