Luettuani Helsingin Sanomien artikkelin Kulttuurifriikki elää pitkään, joka kertoi kulttuuripersoona Anneli Muncista, 83, jäin miettimään virkeän eläkeläisen elämäntahtia. Muncin viikko täyttyy erilaisilla kulttuuriaktiviteeteilla ja -riennoilla. Kyseessä oli hyvä artikkeli ja muistutus siitä, että aktiivisten vanhusten määrä yhteiskunnassa on valtaisa ja koko ajan kasvussa. Vanhuksien määrä lisääntyy, mutta samalla kasvussa ovat myös elämäntahtiaan hidastaneet, ”downshiftaavat” kuusikymppiset, joita ei vielä voi tietenkään kutsua vanhuksiksi, eikä ehkä edes eläkeläisiksi. He ovat tehneet enenevässä määrin päätöksiä heittäytyä pois stressaavasta elämäntyylistä ja ottavat aikaa elämälle ja omille puuhille. Meillä on muhimassa aktiivisten kansalaisten joukko, joilla on aikaa osallistua, ottaa kantaa ja vaihtaa ajatuksia.
Kuulostaako tutulta?
Minusta kuulostaa ja erityisesti somen näkökulmasta. Kyseessä olisi mitä erinomaisin joukko, jolla pitäisi saada aktivoitua ja jolle pitäisi saada kunnon työkalut myös sosiaaliseen mediaan. On nurinkurista ajatella, että Facebook sopisi nurisematta koko väestölle, vaikka toki nostankin hattua armikuuseloille ja veikkohakulisille, jotka ennakkoluulottomasti ovat ottaneet palvelun omaksensa. Päinvastoin, olen valmis nousemaan barrikadeille ja vaatia räätälöityä palvelua myös iäkkäämmälle väestölle. Tarvitaan yhteisöpalvelu, jossa kohderyhmän erikoistarpeet olisi otettu huomioon. Ei pidä ajatella, että kyseessä olisi joukko höperöitä, vaan pikemminkin joukko ammattilaisia, joilla on erityistarpeensa sosiaalisen median suhteen.
