Teknologia ja käytettävissä olevat resurssit kehittyvät nykymaailmassa nopealla tahdilla. Jotta uusimpia innovaatioita pystyttäisiin hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti, on myös käyttötapojen ja menetelmien oltava ajan tasalla.

Viime aikoina on syntynyt useita uusia projektinhallintamenetelmiä. Osa menetelmistä on lähtöisin yllättäviltäkin toimialoilta. Esimerkkinä tästä on ketterä projektinhallinta (Agile project management), jonka perusta on ohjelmistokehityksessä.

Ensimmäisenä ketterästä projektinhallinnasta puhui ryhmä yhdysvaltalaisia ohjelmistokehittäjiä vuonna 2001 vaihtoehtona vesiputousmallille (waterfall method). Vesiputousmallissa projektin eri vaiheet seuraavat toisiaan tarkasti ja lineaarisesti. Edellisen vaiheen pitää olla valmis, ennen kuin seuraavaa voidaan aloittaa.

Vesiputousmalli on yhä laajasti käytössä, mutta siinä on omat ongelmansa. Kun yksi vaihe on tehty, sitä voi olla hankalaa muuttaa myöhemmin. Työn lopputulos on mahdollista nähdä vasta projektin loppuvaiheessa, mikä asettaa paineita ensimmäisten vaiheiden onnistumiselle. Jos projektin alussa jotain menee pieleen, sitä ei välttämättä tajuta heti vaan työtä menee hukkaan ja  aikaa  kuluu turhaan.

Ketterä projektinhallinta kehitettiin ratkaisuksi juuri näihin ongelmiin. Menetelmä on iteratiivinen, eli suunnittelua ja toteutusta tehdään pienemmissä osissa ja niitä toistetaan useaan kertaan. Ketterästi hoidetuissa projekteissa onkin helpompi reagoida tarvittaessa nopeasti.

Ketteryys tuo mukanaan monia hyötyjä, joita ovat muun muassa  pienemmät riskit, tehokas yhteistyö ja kustannustehokkuus. Menetelmää voi soveltaa myös esimerkiksi markkinointiin ja sisällöntuotantoon. Näyttää vahvasti siltä, että ketterä projektinhallinta on tullut jäädäkseen.

Lue Paul Clarken englanninkielinen kirjoitus kokonaisuudessaan täältä.